Édouard Risler
Édouard Risler (23. helmikuuta 1873 Baden-Baden – 22. heinäkuuta 1929 Pariisi)[1] oli ranskalainen pianisti. Risler opiskeli Louis Diémerin oppilaana Pariisin konservatoriossa ja sai useita ensipalkintoja. Hän täydensi opintojaan Lisztin koulukuntaan kuuluneiden Bernhard Stavenhagenin ja Eugene d’Albertin johdolla. Risler oli ensimmäisiä ranskalaisia pianisteja, jotka menestyivät Saksassa. Hän oli wagneriaani ja vietti kesiä Bayreuthissa.[2]
Risler erikoistui ennen kaikkea Beethovenin musiikkiin. Vuoteen 1906 mennessä hänen ohjelmistossaan olivat kaikki säveltäjän 32 sonaattia. Hän soitti myös Bachia, Schubertia, Weberiä ja Lisztiä ja laajensi näin ranskalaisen yleisön musiikkimakua.[2]
Rislerin soitossa oli laaja dynaaminen asteikko, ja hän oli erikoistunut pedaaliefekteihin. Hänen levytyksensä Lisztin 11. unkarilaisesta rapsodiasta vuodelta 1910 kielii räjähtävine aksentteineen Harold C. Schonbergin mukaan suuresta taiteilijasta, jonka soitto oli teknisesti viimeisteltyä. Rislerin soitto muuttui kuitenkin hänen viimeisinä vuosinaan kalpeaksi ja vivahteettomaksi, hän muun muassa lähes luopui pedaalin käytöstä. Vaimonsa kuoleman jälkeen Risler lankesi ylensyöntiin ja muihin paheisiin, jotka ehkä jouduttivat hänen kuolemaansa 56-vuotiaana.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Harold C. Schonberg: The Great Pianists, s. 520. Simon & Schuster, 1987. ISBN 0-671-63837-8
- ↑ a b c Harold C. Schonberg: The Great Pianists, s. 289–290. Simon & Schuster, 1987. ISBN 0-671-63837-8 (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
